Koneellisella ilmanvaihdolla varustetuissa rakennuksissa energinkulutuksen ja olosuhdeiden ylläpito vaatii talotekniikan kokonaisvaltaista ymmärtämistä. Pelkällä patteritermostaatin kiristämisellä ja puhallinnopeuden laskemisella ei tule kuin vihaisia tilankäyttäjiä. On kriittistä huomioida yhdessä lämmityksen, jäähdytyksen ja ilmanvaihdon toiminta.
Vuosien aikana vaatimukset rakennusten taloteknisiä järjestelmiä kohtaan ovat nousseet. Viimeisen 30-vuoden aikana koneellinen ilmanvaihto, jäähdytys ja tilakohtainen olosuhteiden säätö on lisääntynyt. Patteritermostaatti ei ole ainut huonelämpötilaan vaikuttava laite. Vetoa ei voi enää hallita teippaamalla ikkunanpieliä umpeen tai laittamalla villasukkaa korvausilmaventtiiliin. Nuo keinot kun eivät olleet oikeita ratkaisuja edes vanhaan hyvään aikaan. Rakennusta pitää käsitellä yhtenä kokonaisuutena, jossa muutosten ja säätöjen tekemisten vaikutukset kokonaisuuteen täytyy myös ymmärtää.
Energiansäästöinnostuksen nosteessa huonelämpötilaa on laskettu asentamalla viileät termostaatit ja vedetty lämmityskäyrä alas, mihin ilmanvaihtokone reagoi lisäämällä lämmitystä ja heikentämällä tilan ilmanvaihtoa. Samalla on leikattu ilmanvaihdon ilmamääriä ja käyntiaikoja, jolloin ”haitallista” ulkoilmaa ei virtaa sisään niin paljon. Huoltamisessa on saatettu siirtyä autonvalmistajien innoittamana longlife-malliin, eli venytty välejä. Eipä ne suodativahdit ole mitään valittaneet, kun raja-arvoja ei saavuteta ikinä. Asiat on ollut mahdollista tehdä pieleen jo rakennusvaiheessa lukuisin eri tavoin, tai tilojen käyttötarkoitusta on voitu muuttaa, huomioimatta talotekniikkaa.
Viimeisenä portinvartijana olosuhteisiin ja energiaan ovat ne tilojen käyttäjät, joita laitteistojen pitäisi palvella. Oman elämänsä Macgyverit säätävät ilmanvaihtolaitteita ja patteriventtiileitä, tukkivat ilmanvaihtoa, rakentavat Hooverin padon lämmityspatterin eteen ja tuulettavat ilmastoidussa rakennuksessa. Tai sitten väki on peloteltu niin, ettei edes patterin termostaattiin uskalleta koskea, vaikka huoneessa on kylmä talvella. Parempi soittaa huoltoa vääntämään nupista.
Rakentajat tekevät sutta, huolto ei huolla ja käyttäjät eivät osaa käyttää? Todellisuudessa näin ei tietenkään ole, mutta ongelmia kentällä on. Rakennusta pitäisi kohdella kokonaisuutena, jossa talotekniset järjestelmät tukevat toisiaan ja viimekädessä mahdollistavat tilankäyttäjille hyvät olosuhteet.
Ratkaisuna on tutkia, kunnostaa ja käyttää taloteknisiä järjestelmiä siten, että halutut olosuhteet saadaan aikaan vähimmällä mahdollisella energialla. Tilojen käyttäjiä pitää opastaa käyttämään tiloja siten, että he tietävät mitä he saavat säätää ja jättävät rauhaan sen, mihin ei saa koskea. Lisäksi kaikki rakennuksessa toimivat tekijät tiedostavat, mitä ollaan tekemässä ja mitä vastuita kullakin on. Kaikki toimet tulee dokumentoida huolella. Korona-ajan latteus sopii tähänkin: Vaikka olemme väsyneitä, niin yhdessä tästä selvitään.
