Kuuma kesä on lähes jokaisen suomalaisen toiveissa. Auringonpalvojien lisäksi se tuo hien pintaan myös kiinteistöhuollolle ja managereille olosuhdevalitusten myötä. Jäähdytyksen toimintaperiaate on simppeli, sitoa tuloilmassa tai tilassa olevaa lämpöä putkistossa kiertävään viileään nesteeseen. Miksi valituksia silti tulee ja kiinteistöissä on epämukavaa työskennellä?
Kun omakotitaloasujalle ilmalämpöpumppu on tuttu jäähdyttäjä, suuremmissa kiinteistöissä jäähdytys toteutetaan joko vedenjäähdytyskoneilla tai kaukokylmäsiirtimien välityksellä.
Vedenjäähdytyskoneet ovat kiinteistön vastuulla huoltaa. Koneen kylmäainemäärän perusteella kylmähuolto tulee suorittaa lakisääteisenä 6 tai 12 kuukauden välein. Tämä jää liian usein ainoaksi järjestelmien huolloksi. Tällöin jää huoltamatta jäähdytys- ja lauhdeverkostojen koko muu toiminta. Verkostojen toimintaan oleellisesti vaikuttavat painemaailma, virtaamat, rakennusautomaatio ja kiertävä neste.
Vedenjäähdytyskoneessa on aina myös lauhdepuoli, kaasulla tai glykolilla. Siinä ilmenevät ongelmat yleensä resonoivat vedenjäähdytyskoneen ylipainehälytyksinä, mikäli lauhtuminen ei ole ollut riittävää. Tällöin katoilla voi tulla vastaan mitä ihmeellisimpiä letkuvirityksiä, joilla lauhtumista saadaan tehostettua.
Kaukokylmä on huollolle yksinkertaisempi, koska vaihtimen kautta saadaan jäähdytysenergiaa energialaitokselta. Ei tarvitse kylmäaineiden kanssa stressata. Silti, samat verkostojen lainalaisuudet ovat voimassa kuin vedenjäähdytyskoneissa. Eli painemaailman, virtaamien, rakennusautomaation ja nestekierron tulisi saumattomasti toimia yhteen.
Lisäksi yksi huomattava ero vedenjäähdytyskoneisiin on laitteistojen sijainti kiinteistössä. Vedenjäähdytyskoneet sijaitsevat yleensä kattokonehuoneissa, lauhduttimien ollessa katolla, kun taas kaukokylmävaihtimet sijaitsevat kellarissa mihin kaukokylmä tulee maanalaisia putkia pitkin. Tällöin verkoston paineistus on erityisen tärkeää, että myös ylimmissä kerroksissa on vettä.
Yllä mainittiin jäähdytysverkostojen ongelmakohdiksi viat painemaailmassa, nestekierrossa ja automaatiossa.
LVI-suunnittelussa kopioidaan paljon edellisiltä projekteilta tai käytetään suunnittelukirjastoissa olevia pohjia. Nämä eivät vastaa välttämättä verkoston todellista rakennetta. Vaikka suunnitelmat ovat oikein, käyttöönottovaiheessa tarvittavat säädöt ovat saattaneet jäädä tekemättä ja laitteet ovat tehdasasetuksissa.
Näiden johdosta verkostojen painemaailmat ovat usein jo valmiiksi väärin, jolloin verkostoon on mahdollista kerääntyä ilmaa ja muodostua korroosiota. Ilma ja korroosion muodostamat sakkaumat haittaavat kiertoa ja toimivat eristeenä lämmönsiirtopinnoilla.
Jäähdytysverkoston alhainen lämpötila altistaa eri tavoin korroosiolle verrattuna lämmitysverkostoon. Korroosioon vaikuttavia muita tekijöitä ovat verkoston rakennemateriaalit ja virtausnopeudet, nesteen ominaisuudet, epäpuhtaudet sekä happipitoisuus.
Putkistossa tapahtuva korroosio ilmenee käyttäjille viimeistään vuotojen muodossa, yleensä ensin toimilaitteiden toimimattomuutena ja jäähdytystehon heikkenemisenä.
Salakavalimpana korroosiomuotona voidaan pitää mikrobiologista korroosiota. Mikrobiologisen korroosion aiheuttaja on biofilmin muodostuminen metallin pintaan: Mikrobit tarttuvat helposti sellaiseen pintaan, jossa on kemiallista likaa kuten rasvaa tai korroosiosakkaa. Kun muutamia soluja on tarttunut pintaan, ne lisääntyvät nopeasti ja muodostavat yhdyskunnan ja lopulta paksumman biofilmin. Biofilmin alla pH-arvo voi olla 1–3 pH-yksikköä alempi kuin ympäröivän veden pH-arvo. Tämä johtaa vääjäämättä pistekorroosioon aiheuttamaan putkistovaurioon.
Vaikka jäähdytysverkoston kaikki muut toiminnan kannalta tärkeät asiat olisivat kunnossa, lopulta automaation toiminta määrittelee toimivuuden. Venttiilien ohjaus suhteessa nesteen ja palvelualueen lämpötiloihin antavat kuvan toiminnallisuudesta, mutta antureiden sijainti tulee tarkistaa paikan päällä. Automaatiosta ei voi nähdä verkoston ilmattomuutta, mutta esimerkiksi jo oikein määritellyt painerajat nostavat ilmattomuuden mahdollisuutta.
Tilakohtainen jäähdytys voidaan toteuttaa usealla eri variaatiolla, tavanomaisimpien ollessa:
Nykyaikaisissa automaatiojärjestelmissä tilojen jäähdytyksen ohjaus tapahtuu huoneantureiden perusteella. Yleensä käyttäjällä on 2–3 °C mahdollisuus säätää tilan lämpötilaa suhteessa ennalta määrättyyn asetusarvoon, mikä yleensä on 22 °C. Ongelmana on, että anturit harvoin mittaavat oleskeluvyöhykkeen lämpötilaa, vaan ovat sijoitettuna ovien yläpuolelle tai muualle katonrajaan. Myös säätöjen tekeminen on tällöin hankalaa, kun säätö vaatii kikkailua toimistotuolin päällä.
Useasti vastaan tulee tilanteita, että jäähdytys tapahtuu iv-koneella ja koko iv-koneen palvelualuetta jäähdytetään tilakohtaisten jäähdytysten ollessa vajaakäytöllä tai kokonaan pois päältä. Tällöin myös ylijäähdyttäminen on yleistä, ulkolämpötilan ollessa 30 °C, iv-koneen sisäänpuhalluslämpötila on 17 °C ja vuokralaisten hampaat kalisevat. Oikealla säädöllä on siis mahdollista saavuttaa sekä energiansäästöä että tyytyväisiä käyttäjiä.
TPI Control tarjoaa jäähdytysverkostojen olosuhdeselvityksiä. Olosuhdeselvityksessä käydään läpi verkoston suunnittelu, rakenne, tämänhetkinen toiminta, laitteiston kunto nesteanalyysi ja mikrobiviljelmä. Lisäksi selvityksessä tarkastetaan myös jäähdytykseen liittyvien iv-koneiden toimintaa.
Selvityksen pohjalta luodaan järjestelmälle korjaussuunnitelma mikä on helppo viedä kiinteistön pitkän tähtäimen suunnitelmaan (PTS). Kiireellisimmät kunnostukset saadaan tehtyä TPI Control Oy:n omalla henkilökunnalla, jolloin palveluketju pysyy lyhyenä ja jäähdytys saadaan nopeastikin toimimaan.
Säännöllisellä kontrollilla varmistetaan järjestelmien häiriötön toiminta ja mahdollisiin epäkohtiin osataan puuttua ennen kuin ne vaikuttavat toiminnallisuuteen.
